Miksi alis­tun ja miel­ly­tän muita? Tun­nista alis­tu­vuu­den tun­ne­lukko ja sen juuret

Tun­tuuko sinusta, että sanot “kyllä” sil­loin­kin, kun haluai­sit kiel­täy­tyä? Jos huo­maat aset­ta­vasi tois­tu­vasti mui­den tar­peet ja toi­veet omasi edelle, saa­tat kär­siä alis­tu­vuu­den tun­ne­lu­kosta. Tämä syvään juur­tu­nut toi­min­ta­malli saa sinut usko­maan, että omat tar­peesi ovat vähem­män tär­keitä kuin mui­den. Tässä artik­ke­lissa pureu­dun sii­hen, mistä tässä toi­min­ta­mal­lissa on kyse ja miksi omien rajo­jen löy­tä­mi­nen on niin tärkeää.

Mistä alis­tu­vuu­den tun­ne­lukko kumpuaa?

Alis­tu­vuu­den tun­ne­lukko, tai alis­tu­vuu­den skeema, ei synny tyh­jästä. Sen juu­ret ovat usein syvällä lap­suu­den tai nuo­ruu­den kokemuksissa. 

Olet ehkä kas­va­nut ympä­ris­tössä, jossa omien tar­pei­den, tun­tei­den tai aja­tus­ten vapaa ilmai­se­mi­nen ei ole ollut tur­val­lista tai hyväk­syt­tyä. Ehkä ilma­piiri on ollut vaa­tiva, hal­lit­seva tai täynnä konflik­teja, joita olet oppi­nut vält­tä­mään hin­nalla millä hyvänsä. Tai ken­ties olet oppi­nut var­hain, että sinun vas­tuul­lasi on pitää yllä har­mo­niaa ja huo­leh­tia mui­den tun­ne­ti­lasta omien kustuksellasi. 

Kun omien toi­vei­den ilmai­se­mi­nen joh­taa tois­tu­vasti nega­tii­vi­siin seu­rauk­siin – kuten rii­toi­hin, pahek­sun­taan tai tun­tee­seen, että olet taa­kaksi – opit, että tur­val­li­sinta on mukau­tua. Alis­tu­mi­sesta tulee täl­löin elin­tär­keä selviytymiskeino.

Miten skeema ohjaa sinua aikuisena?

Tämä opittu malli jat­kaa aikui­suu­dessa omaa elä­määnsä, vaikka uhkaa­vaa tila­netta ei enää oli­si­kaan. Saa­tat hakeu­tua ihmis­suh­tei­siin tai työ­paik­koi­hin, joissa ase­tut vais­to­mai­sesti alis­tei­seen asemaan. 

Alis­tu­vuu­den skeema saa sinut tun­te­maan voi­ma­kasta syyl­li­syyttä tai pel­koa, jos yri­tät aset­taa omia rajo­jasi tai ilmaista eriä­vän mie­li­pi­teen. Saa­tat pelätä, että jos ilmai­set omat tar­peesi, sinut hylä­tään, sinulle suu­tu­taan tai sinua ran­gais­taan jol­lain tavalla. 

Tämän pelon vuoksi valit­set mie­luum­min tutun ja tur­val­li­sen miel­lyt­tä­mi­sen tien, vaikka se tun­tui­si­kin sisim­mäs­säsi pahalta.

Alis­tu­mi­sen kaksi päämuotoa

Alis­tu­vuus voi ilmetä kah­della eri tavalla: tar­pei­den alis­ta­mi­sena tai tun­tei­den alistamisena. 

Tar­pei­den alis­ta­mi­nen tar­koit­taa sitä, että sivuu­tat jat­ku­vasti omat toi­veesi, valin­tasi ja miel­ty­myk­sesi. Annat mui­den päät­tää, mitä syö­dään, minne men­nään tai mitä elo­ku­vaa kat­so­taan, koska pel­käät vaa­ti­mus­tesi aiheut­ta­van kitkaa. 

Tun­tei­den alis­ta­mi­nen on puo­les­taan sitä, että pii­lo­tat ja tukah­du­tat tun­teesi, eri­tyi­sesti vihan. Et näytä pet­ty­mys­täsi tai ärty­mys­täsi, koska olet oppi­nut, että ne ovat “vää­riä” tai vaa­ral­li­sia tunteita. 

Tämä kaikki joh­taa usein uupu­muk­seen, kat­ke­ruu­teen ja tun­tee­seen, että et elä itsesi näköistä elämää.

Pysähdy ja huo­maa: Tie­toi­suus­tai­dot muu­tok­sen tukena

Miten tästä auto­maat­ti­sesta reak­tiosta voi sit­ten päästä irti? Avai­na­se­massa ovat tie­toi­suus­tai­dot ja kyky pysähtyä. 

Alis­tu­vuu­den skeema on kuin nopea refleksi. Joku pyy­tää sinulta jotain, ja ennen kuin ehdit edes miet­tiä, olet jo luvan­nut aut­taa, vaikka kalen­te­risi olisi täynnä. Tie­toi­suus­tai­to­jen har­joit­telu aut­taa sinua huo­maa­maan tämän hetken. 

Opit tun­nis­ta­maan sen sisäi­sen kiris­tyk­sen, syyl­li­syy­den tun­teen tai pelon, joka nousee pin­taan, kun olet sano­massa “ei”. Kun huo­maat tämän reak­tion, tär­kein tai­tosi on pysäh­tyä – älä vas­taa heti. Anna itsel­lesi lupa sanoa: “Palaan tähän het­ken päästä” tai “Minun täy­tyy tar­kis­taa kalenterini”. 

Tämä pieni tauko rik­koo auto­maa­tion ja antaa sinulle tilaa kysyä itsel­täsi, mitä sinä todella haluat tai jaksat.

Tun­nis­ta­mi­nen on askel vapauteen

Alis­tu­vuu­den tun­ne­lu­kon tun­nis­ta­mi­nen on tär­kein askel kohti oman­nä­köi­sem­pää elä­mää. Kun ymmär­rät, että jat­kuva miel­lyt­tä­mi­nen ei ole luon­teen­piirre, vaan vanha sel­viy­ty­mis­keino, voit alkaa tie­toi­sesti har­joi­tella uuden­lai­sia tapoja toimia. 

Kyse ei ole siitä, että sinusta pitäisi tulla itse­käs, vaan siitä, että opet­te­let pysäh­ty­mi­sen kautta anta­maan tilaa myös omille tar­peil­lesi. Omien tar­pei­den tun­nis­ta­mi­nen ja nii­den kun­nioit­ta­mi­nen on avain tasa­pai­noi­sem­piin ihmis­suh­tei­siin ja ennen kaik­kea parem­paan suh­tee­seen itsesi kanssa.