Yksi­näi­syy­den kierre: Miksi tun­net itsesi ulko­puo­li­seksi ja miten voit luoda aitoja ihmissuhteita

Loka­kuun toi­sella vii­kolla jat­kamme mat­kaa mie­len syvim­piin ker­rok­siin. Monille meistä pimeä vuo­den­aika voi­mis­taa yksi­näi­syy­den ja ulko­puo­li­suu­den tun­teita, vaikka oli­simme ihmis­ten ympä­röi­mänä. Tässä artik­ke­lissa pureu­dumme sii­hen, miksi tun­net itsesi eri­lai­seksi kuin muut ja miten voit pelosta huo­li­matta alkaa raken­taa mer­ki­tyk­sel­li­siä ja aitoja ihmissuhteita.

Oletko kos­kaan tun­te­nut oloasi näky­mät­tö­mäksi täy­dessä huo­neessa? Sei­sot kes­kellä vil­kasta kes­kus­te­lua, hymyi­let ja nyök­käi­let, mutta sisäl­läsi on tunne, ettet oikeasti kuulu jouk­koon. Tun­tuu kuin sinun ja mui­den välillä olisi näky­mä­tön lasiseinä. 

Tämä koke­mus on enem­män kuin pelk­kää yksi­näi­syyttä – se on syvä ulko­puo­li­suu­den tunne, joka on monille tus­kal­li­sen tuttu.

Mikä on ulko­puo­li­suu­den tunnelukko?

Skee­ma­te­ra­piassa tätä ilmiötä kut­su­taan ulko­puo­li­suu­den tun­ne­lu­koksi. Se on lap­suu­dessa tai nuo­ruu­dessa syn­ty­nyt syvä usko­mus siitä, että olet perus­ta­van­laa­tui­sesti eri­lai­nen kuin muut, et sovi jouk­koon etkä tule kos­kaan ole­maan osa mitään ryhmää. 

Ehkä sinulla oli eri­lai­set kiin­nos­tuk­sen koh­teet kuin muilla lap­silla, per­heesi erot­tui joten­kin naa­pu­rus­tosta tai koit kiusaa­mista. Nämä koke­muk­set ovat voi­neet jät­tää sinuun ydin­us­ko­muk­sen: “Minussa on jotain vikaa, enkä siksi kel­paa mui­den joukkoon.” 

Tämä tun­ne­lukko toi­mii kuin vää­ris­tävä linssi, jonka läpi kat­sot sosi­aa­li­sia tilan­teita. Se saa sinut etsi­mään jat­ku­vasti todis­teita omasta eri­lai­suu­des­tasi ja mui­den torjunnasta.

Pelon kierre: Miksi yhtey­den luo­mi­nen tun­tuu niin vaikealta?

Ulko­puo­li­suu­den tun­ne­lukko luo itse­ään toteut­ta­van kehän. Koska uskot tule­vasi tor­ju­tuksi, suo­je­let itseäsi ennak­koon. Saa­tat väl­tellä sosi­aa­li­sia tilan­teita, kiel­täy­tyä kut­suista tai olla sosi­aa­li­sissa tilan­teissa hil­jaa ja vetäytyvä. 

Vaikka kai­paat yhteyttä, pelko tor­ju­tuksi tule­mi­sesta on suu­rempi. Nämä suo­jau­tu­mis­kei­not, kuten vetäy­ty­mi­nen, estä­vät sinua saa­masta koke­muk­sia, jotka voi­si­vat kumota van­han usko­muk­sesi. Et anna muille mah­dol­li­suutta nähdä, kuka oikeasti olet, ja samalla vah­vis­tat itsel­lesi tari­naa siitä, ettet kuulu jouk­koon. Tämä voi lin­kit­tyä myös laa­jem­min sosi­aa­lis­ten tilan­tei­den pel­koon, jossa pelko mui­den arvioin­nista lamaannuttaa.

Aske­leet kohti aitoa yhteyttä

Vaikka tun­ne­lu­kon pur­ka­mi­nen tun­tuisi mah­dot­to­malta, sen voi silti tehdä – askel ker­ral­laan. Kun seu­raa­van ker­ran tun­net itsesi ulko­puo­li­seksi, yritä tun­nis­taa ääni pääs­säsi. Huo­maa, kun se kuis­kaa sinulle, ettet kuulu jouk­koon tai että muut pitä­vät sinua outona. Muis­tuta itseäsi, että tämä on ‘vain’ tun­ne­lu­kon ääni, ei abso­luut­ti­nen totuus.

Tämän jäl­keen voit alkaa haas­taa van­hoja toi­min­ta­mal­le­jasi pie­nin, tur­val­li­sin aske­lin. Sen sijaan, että tavoit­te­li­sit suurta ystä­vä­pii­riä, aloita yhdestä ihmi­sestä. Voi­sitko kysyä työ­ka­ve­rilta kuu­lu­mi­sia kah­vi­tauolla tai syven­tää kes­kus­te­lua jon­kun kanssa har­ras­tuk­sen parissa? 

Tavoit­teena ei ole tulla heti par­haaksi ystä­väksi, vaan har­joi­tella pientä, aitoa kon­tak­tia. Aito yhteys vaa­tii aina pie­nen haa­voit­tu­vuu­den ris­kin. Se voi tar­koit­taa oman mie­li­pi­teen ker­to­mista tai jon­kin hen­ki­lö­koh­tai­sem­man asian jakamista. 

Kokeile siir­tää huo­miosi omasta ahdis­tuk­ses­tasi ja sisäi­sestä arvioin­nista toi­seen ihmi­seen. Ole ute­lias hänestä. Kysy kysy­myk­siä ja kuun­tele vas­tauk­sia. Kun kes­ki­tyt toi­seen, oma epä­var­muu­tesi saa vähem­män tilaa. Jokai­nen pieni onnis­tu­mi­nen on voitto van­hasta tun­ne­lu­kosta ja askel kohti aitoa yhteenkuuluvuutta.