Myö­tä­tunto itseä koh­taan ei ole heik­koutta – Näin aloi­tat har­joit­te­lun ja vapau­dut itsekritiikistä

Viime artik­ke­lissa kir­joi­tin sisäi­sestä krii­ti­kosta, joka vaa­nii ja vah­taa jokaista tekoamme ja antaa välit­tö­mästi palaut­teen, joka ei ikinä ole kovin mai­rit­te­leva. Kir­joi­tan nyt vähän enem­män auki niitä kei­noja, joilla moi­sen lan­nis­ta­van äänen voi hiljentää.

Moni sekoit­taa itse­myö­tä­tun­non itse­sää­liin tai lais­kuu­teen, vaikka todel­li­suu­dessa se on yksi tär­keim­mistä mie­len hyvin­voin­nin tai­doista. Itse­myö­tä­tunto on kykyä koh­della itse­ään ystä­väl­li­sesti ja ymmär­tä­väi­sesti eri­tyi­sesti vai­keina het­kinä, epä­on­nis­tu­mis­ten ja riit­tä­mät­tö­myy­den tun­tei­den kes­kellä. Mata­lan kyn­nyk­sen mind­ful­ness-har­joi­tus­ten avulla voit alkaa tie­toi­sesti vah­vis­taa myö­tä­tun­toi­sem­paa suh­tau­tu­mista itseesi ja pur­kaa anka­ran sisäi­sen krii­ti­kon valtaa.

Miksi koh­te­lemme itseämme anka­ram­min kuin ystävää?

Kuvit­tele tilanne, jossa lähei­nen ystä­väsi kokee pahan pet­ty­myk­sen työs­sään. Sanoi­sitko hänelle: “Olet sur­kea, et osaa mitään, parempi kun et edes yrit­täisi”? Toden­nä­köi­sesti et. Tar­joai­sit ennem­min loh­dun sanoja, tukea ja ymmär­rystä. Silti juuri näin anka­rasti puhumme usein itsel­lemme, kun koh­taamme vastoinkäymisiä. 

Tämä ankara sisäi­nen ääni on opittu tapa, joka voi juon­taa juu­rensa lap­suu­den koke­muk­sista tai kult­tuu­rimme suo­ri­tus­kes­kei­syy­destä. Uskomme vir­heel­li­sesti, että jat­kuva itse­kri­tiikki on avain menes­tyk­seen ja tehok­kuu­teen, vaikka tut­ki­mus­ten mukaan sen vai­ku­tus on päin­vas­tai­nen: se lisää stres­siä, ahdis­tusta ja pel­koa epäonnistumisesta. 

Itse­myö­tä­tunto ei ole vas­tuun pakoi­lua, vaan sen tun­nus­ta­mista, että olemme kaikki ihmi­siä ja teemme virheitä.

Itse­myö­tä­tunto ei ole itse­sää­liä tai itsekkyyttä

On tär­keää pur­kaa ylei­sim­mät vää­rät usko­muk­set itse­myö­tä­tun­toon liit­tyen. Se ei tar­koita itse­sää­lissä vel­lo­mista tai omien ongel­mien pai­sut­te­lua. Päin­vas­toin, myö­tä­tun­toi­nen asenne aut­taa näke­mään tilan­teen sel­keäm­min ja otta­maan vas­tuuta omasta toi­min­nasta ilman muser­ta­vaa häpeän taakkaa. 

Itse­myö­tä­tunto ei myös­kään ole itsek­kyyttä tai lais­kuu­teen kan­nus­ta­mista. Se on voi­ma­vara, joka antaa roh­keutta yrit­tää uudel­leen epä­on­nis­tu­mi­sen jäl­keen ja aset­taa ter­veitä rajoja. 

Kun koh­te­let itseäsi hyvin, jak­sat myös parem­min olla tukena muille. Se on resi­liens­sin eli [linkki: psyyk­ki­nen palau­tu­mis­kyky] perusta, joka aut­taa meitä sel­viy­ty­mään elä­män haas­teista vahvempina.

Mata­lan kyn­nyk­sen har­joi­tuk­set alkuun pääsemiseksi

Itse­myö­tä­tun­non har­joit­ta­mi­sen voi aloit­taa pie­nin, kon­kreet­ti­sin aske­lin. Yksi yksin­ker­tai­nen mind­ful­ness-poh­jai­nen har­joi­tus on rau­hoit­tava kos­ke­tus. Kun huo­maat sisäi­sen krii­tik­kosi herää­vän tai koet ahdis­tusta, aseta kätesi sydä­mel­lesi tai kiedo kädet ympä­ril­lesi halauk­seen. Fyy­si­nen, lem­peä kos­ke­tus akti­voi kehon rau­hoit­tu­mis­jär­jes­tel­mää ja vies­tii turvaa. 

Toi­nen teho­kas keino on myö­tä­tun­tois­ten sano­jen lausu­mi­nen itselle. Voit sanoa hil­jaa mie­les­säsi esi­mer­kiksi: “Tämä on vai­kea hetki. Saan tun­tea näin. Olen ystä­väl­li­nen itsel­leni.” Tavoit­teena ei ole kiel­tää nega­tii­vi­sia tun­teita, vaan koh­data ne läm­möllä ja hyväksynnällä. 

Har­joit­te­lun myötä opit vähi­tel­len muut­ta­maan sisäistä puhet­tasi anka­rasta ja syyt­tä­västä kohti kan­nus­ta­vaa ja hyväk­sy­vää kump­pa­nuutta itsesi kanssa.