”Minun pitäisi pys­tyä enem­män” – vapaudu vaa­ti­vuu­den tun­ne­lu­kosta ja uuvut­ta­vista odotuksista

Pai­naako sinua­kin jat­kuva tunne siitä, että sinun pitäisi suo­riu­tua parem­min, olla tehok­kaampi ja jak­saa enem­män? Jat­ke­taan syys­kuun tee­maa sisäi­sen krii­ti­kon hil­jen­tä­mi­sestä ja pureu­dun nyt vaa­ti­vuu­den tun­ne­luk­koon. Se on ikävä seu­ra­lai­nen, joka altis­taa uupu­muk­selle ja ahdis­tuk­selle. Ymmär­tä­mällä, mistä koh­tuut­to­mat odo­tuk­set kum­pua­vat ja opet­te­le­malla haas­ta­maan niitä, voit löy­tää tien kohti armol­li­sem­paa ja tasa­pai­noi­sem­paa elämää.

Kuu­los­taako tutulta aja­tus: ”Mui­den arki näyt­tää suju­van niin vai­vat­to­masti, miksi minä olen aina näin väsy­nyt?” tai ”Minun pitäisi pys­tyä tähän­kin, en saa antaa periksi.” saati sit­ten “Kaik­kien mui­den (somessa jakama) elämä on täy­del­listä ja minulla ei onnistu mikään.”. Jos tun­nis­tat itsesi näistä aja­tuk­sista, niin tekee moni muu­kin. Useat meistä kamp­pai­le­vat sisäi­sen krii­ti­kon kanssa, joka aset­taa riman jat­ku­vasti liian korkealle.

Mistä uuvut­tava vaa­ti­vuus kumpuaa?

Vaa­ti­vuu­den tun­ne­lu­kon juu­ret ovat usein lap­suu­dessa. Olet ehkä oppi­nut, että arvosi riip­puu pel­käs­tään siitä miten suo­ri­tat ja kuinka onnis­tut. Elä­mästä tulee hel­posti sel­viy­ty­mis­tais­telu, jossa ilo ja keveys katoa­vat. Aikui­sena tämä opittu malli voi ilmetä jat­ku­vana kii­reenä, riit­tä­mät­tö­myy­den tun­teena ja vai­keu­tena ren­tou­tua, koska aina olisi jotain, mitä “pitäisi” tehdä.

Kun elät jat­ku­vassa stres­si­ti­lassa yrit­täes­säsi täyt­tää koh­tuut­to­mia odo­tuk­sia, kehosi ja mie­lesi ovat yli­kier­rok­silla. Tämä joh­taa vää­jää­mättä uupu­muk­seen, ahdis­tu­nei­suu­teen ja jopa masen­nuk­seen. Vaa­ti­vuu­den tun­ne­lukko estää sinua näke­mästä, että olet jo tar­peeksi hyvä juuri sel­lai­sena kuin olet, ilman jat­ku­vaa suorittamista.

Miten voit haas­taa koh­tuut­to­mat odotukset?

Ala kiin­nit­tää tie­toista huo­miota het­kiin, jol­loin sisäi­nen krii­tik­kosi akti­voi­tuu. Mitä se sanoo sinulle? Usein sen puhee­seen liit­tyy sanoja kuten “aina”, “pakko”, “ei kos­kaan” ja “pitäisi”. Kun huo­maat tämän äänen, älä usko sitä sokeasti. Sen sijaan pysähdy ja kysee­na­laista sen sano­man. Koska sinä voit tehdä niin.

Voit aloit­taa haas­ta­malla aja­tuk­sesi ja esit­tä­mällä itsel­lesi muu­ta­mia kysy­myk­siä. Onko tämä aja­tus sata­pro­sent­ti­sen totta? Mitä todis­teita minulla on tätä usko­musta vas­taan? Entä mitä sanoi­sin ystä­väl­leni, jos hän olisi samassa tilan­teessa ja ajat­te­lisi näin itses­tään? Usein huo­maat, että olet itsel­lesi pal­jon anka­rampi tuo­mari kuin oli­sit kenel­le­kään muulle. Tämä oival­lus voi olla avain muutokseen.

Lopulta tavoit­teena on kor­vata vanha, kriit­ti­nen aja­tus­malli uudella, myö­tä­tun­toi­sem­malla tavalla puhua itsel­lesi. Sen sijaan, että sanoi­sit: “Minun on pakko jak­saa tämä”, voi­sit­kin sanoa: “Teen par­haani ja se riit­tää. Minulla on oikeus levätä ja olla epätäydellinen.” 

Muu­tos ei tapahdu yhdessä yössä, vaan se vaa­tii tie­toista har­joit­te­lua. Jokai­nen kerta, kun onnis­tut haas­ta­maan vaa­ti­van usko­muk­sesi, vah­vis­tat uutta, armol­li­sem­paa pol­kua aivois­sasi ja otat aske­leen kohti tasa­pai­noi­sem­paa elämää. 

Kyse ei ole tavoit­teista luo­pu­mi­sesta, vaan nii­den saa­vut­ta­mi­sesta tavalla, joka ei tuhoa sinua matkalla.