Tun­tei­den pei­laa­mi­nen pari­suh­teessa: Näin opit tule­maan parem­min kuul­luksi ja ymmärretyksi

Ter­ve­tu­loa mar­ras­kuun tee­ma­sar­jamme vii­mei­sen osan pariin. Oletko kos­kaan tun­te­nut pari­suh­tees­sasi, että puhut, mutta kukaan ei aidosti kuule? Ehkä koet syvää yksi­näi­syyttä, vaikka olet toi­sen vie­ressä. Tämä koke­mus liit­tyy usein tun­ne­va­jeen tun­ne­luk­koon, eli tun­tee­seen, ettet saa tar­vit­se­maasi ymmär­rystä, empa­tiaa tai hoi­vaa. Tässä artik­ke­lissa kes­ki­tyn sii­hen, miten voit tulla parem­min kuul­luksi opet­te­le­malla sekä ilmai­se­maan omat tun­ne­tar­peesi sel­keäm­min että kuun­te­le­maan kump­pa­niasi aktii­vi­sesti peilaten.

Miksi en tunne tule­vani kuulluksi?

Jos koet tois­tu­vasti, ettet saa kump­pa­nil­tasi tar­vit­se­maasi emo­tio­naa­lista tukea, läm­pöä tai ymmär­rystä, saa­tat kan­taa muka­nasi tun­ne­va­jeen tunnelukkoa. 

Tämä tun­ne­lukko syn­tyy usein var­hain, jos et ole tul­lut lap­suu­des­sasi näh­dyksi tai kuul­luksi omien tun­tei­desi kanssa. Aikui­sena tämä voi näkyä niin, että et joko osaa pyy­tää tar­vit­se­maasi tukea tai et usko ansait­se­vasi sitä. 

Saa­tat vai­eta ja vetäy­tyä kuo­reesi, mutta odo­tat samalla pet­ty­neenä, että kump­pa­nisi “vain tajuaisi” miltä sinusta tun­tuu. Tämä on vali­tet­ta­vasti tie, joka joh­taa vain syvem­pään pet­ty­myk­seen ja etäisyyteen.

Omien tun­ne­tar­pei­den sel­keä viestiminen

Vas­tuu kuul­luksi tule­mi­sesta on lopulta aina myös itsel­läsi. Kump­pa­nisi ei voi lukea aja­tuk­siasi. Siksi sinun on ope­tel­tava ilmai­se­maan tar­peesi sel­keästi. Tämä on taito, joka vaa­tii harjoittelua. 

Sen sijaan, että tote­ai­sit väsy­neenä “minulla oli huono päivä” ja odot­tai­sit toi­sen reak­tiota, yritä olla tar­kempi. Voi­sitko sanoa: “Minulla oli tänään todella ras­kas päivä töissä ja tun­nen itseni nyt aika loh­dut­to­maksi. Voi­sitko halata minua het­ken ja vain kuunnella?” 

Tai sen sijaan, että syyt­täi­sit toista: “Et sinä kos­kaan kuun­tele”, voi­sit sanoa “minusta tun­tuu nyt yksi­näi­seltä, koska koen, ettet ymmärrä, mitä yri­tän sanoa. Voi­sitko ker­rata minulle, mitä kuu­lit minun sano­van.” Kun ilmai­set tar­peesi sel­keänä toi­veena, annat kump­pa­nil­lesi mah­dol­li­suu­den onnistua.

Aktii­vi­nen kuun­telu ja tun­tei­den peilaaminen

Yhtä tär­keää kuin omien tar­pei­den ilmaisu, on taito kuun­nella toista aktii­vi­sesti. Tämä tar­koit­taa tun­tei­den peilaamista. 

Pei­laa­mi­nen ei ole neu­vo­jen anta­mista, ongel­man­rat­kai­sua tai omien koke­mus­ten ker­to­mista väliin. Se on yksin­ker­tai­sesti sen ääneen tois­ta­mista, mitä kuu­let toi­sen sano­van ja tuntevan. 

Kun kump­pa­nisi ker­too jos­tain vai­keasta asiasta, pysähdy ja kuun­tele. Sano sit­ten esi­mer­kiksi: “Kuu­len sinun sano­van, että olet todella stres­saan­tu­nut siitä tule­vasta pro­jek­tista, ja se saa sinut pel­kää­mään epä­on­nis­tu­mista. Ymmär­sinkö oikein?” Tämä yksin­ker­tai­nen teko vies­tii kump­pa­nil­lesi: “Olen tässä, näen sinut ja yri­tän ymmär­tää sinua.” Se vali­doi toi­sen koke­muk­sen ja rau­hoit­taa her­mos­toa välittömästi.

Aito yhteys vaa­tii molem­min­puo­lista työtä

Tun­tei­den pei­laa­mi­nen ja omien tar­pei­den sel­keä ilmaisu ovat ter­veen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen kul­ma­ki­viä. Ne rik­ko­vat ole­tus­ten ja pet­ty­mys­ten kierteen. 

Kun molem­mat osa­puo­let sitou­tu­vat tähän – toi­nen ilmai­se­maan tar­peensa haa­voit­tu­vasti ja toi­nen kuun­te­le­maan empaat­ti­sesti pei­la­ten – syn­tyy tila aidolle koh­taa­mi­selle. Tämä vaa­tii roh­keutta olla haa­voit­tuva ja kär­si­väl­li­syyttä ope­tella uusi tapa kommunikoida. 

Se on kui­ten­kin taito, joka on elin­tär­keä, jos haluat raken­taa syvem­pää ja kes­tä­väm­pää yhteyttä nii­hin ihmi­siin, joista välität.