Per­fek­tio­nis­min ansa: Miksi “riit­tä­vän hyvä” on parempi kuin täydellinen?

Tavoit­te­letko mah­dol­li­sesti koko ajan ja jat­ku­vasti täy­del­li­syyttä työs­säsi, opin­nois­sasi ja yleensä elä­mäs­säsi? Siinä kan­nat­taa olla varo­vai­nen, sillä jat­kuva vir­heet­tö­myy­den ja par­haan mah­dol­li­sen lop­pu­tu­lok­sen jah­taa­mi­nen voi kui­ten­kin kään­tyä itse­ään vastaan. 

Per­fek­tio­nismi, jonka moni meistä sekoit­taa kun­nian­hi­moon, voi joh­taa sinut uupu­muk­seen, ahdis­tuk­seen ja jopa aikaan­saa­mat­to­muu­teen. Armol­li­sempi asenne ja “riit­tä­vän hyvän” hyväk­sy­mi­nen voi olla oiko­tiesi paitsi omaan hyvin­voin­tiisi, myös parem­piin tulok­siin pit­källä aikavälillä.

Täy­del­li­syy­den tavoit­te­lun kor­kea hinta

Per­fek­tio­nis­milla tar­koi­te­taan tai­pu­musta aset­taa itsel­lesi ja jos­kus myös muille koh­tuut­to­man kor­keita ja jous­ta­mat­to­mia vaa­ti­muk­sia. Sidot oma­nar­von­tun­teesi vah­vasti suo­ri­tuk­siin, jol­loin pie­ni­kin virhe tai epä­on­nis­tu­mi­nen voi tun­tua sinusta hen­ki­lö­koh­tai­selta kata­stro­filta. Tämä luo sinulle jat­ku­van pai­neen ja epä­on­nis­tu­mi­sen pelon ja vaikka kaikki meni­si­kin hyvin, niin et osaa iloita siitä, koska paine ja stressi jää päälle.

Toi­sin kuin ter­veessä tavoit­teel­li­suu­dessa, jossa naut­ti­sit itse teke­mi­sestä ja oppi­sit vir­heistä, hai­tal­li­sessa per­fek­tio­nis­mis­sasi kes­ki­tyt lop­pu­tu­lok­seen ja vir­hei­den vält­tä­mi­seen. Tämä voi joh­taa sinut moniin ongel­miin. Seu­rauk­sena voi olla, että koet mer­kit­tä­vää aikaan­saa­mat­to­muutta ja vit­kut­te­lua, sillä kun ase­tat riman mah­dot­to­man kor­kealle, teh­tä­vien aloit­ta­mi­sesta tulee sinulle vaikeaa. 

Jat­kuva pin­nis­tely, ankara itse­kri­tiikki ja riit­tä­mät­tö­myy­den tunne kulut­ta­vat voi­ma­va­ro­jasi, mikä voi altis­taa sinut kroo­ni­selle stres­sille, ahdis­tu­nei­suu­delle ja työ­uu­pu­muk­selle. Lisäksi pel­kosi vir­hei­den teke­mi­sestä voi hei­ken­tää luo­vuut­tasi ja ongel­man­rat­kai­su­ky­kyäsi, koska se estää sinua kokei­le­masta uusia asioita. 

Jous­ta­ma­ton ajat­te­lusi toden­nä­köi­sesti rajoit­taa vaih­toeh­tois­ten toi­min­ta­ta­po­jen näke­mistä. Myös ihmis­suh­teesi voi­vat kär­siä, sillä sinun voi olla vai­kea dele­goida teh­tä­viä tai luot­taa mui­hin – ‘kaikki pitää itse tehdä!’.

“Riit­tä­vän hyvä” on tiesi onnistumiseen

Aja­tus “riit­tä­vän hyvästä” ei tar­koita lais­kuutta tai tavoit­tei­desi las­ke­mista, vaan rea­lis­min ja armol­li­suu­den tuo­mista omaan teke­mi­seesi. Sinun tulee ymmär­tää, että har­voin on abso­luut­ti­sen täy­del­listä lop­pu­tu­losta edes ole­massa ja että useim­missa tapauk­sissa hyvä suo­ri­tus on täy­sin riittävä.

Siir­ty­mi­nen kohti armol­li­sem­paa asen­netta vaa­tii sinulta tie­toista har­joit­te­lua. Voi­sit aloit­taa siitä, että tulet tie­toi­seksi omista per­fek­tio­nis­ti­sista aja­tuk­sis­tasi ja tun­nis­tat sisäi­sen krii­tik­kosi. Pohdi, mil­lai­sissa tilan­teissa vaa­dit itsel­täsi täy­del­li­syyttä ja mitä pel­käät tapah­tu­van, jos et onnistu täy­del­li­sesti. Tämän jäl­keen sinun on olen­naista aset­taa rea­lis­ti­sia tavoit­teita pilk­ko­malla suu­ret teh­tä­vät pie­nem­piin, hal­lit­ta­viin osiin ja mää­rit­te­le­mällä, mikä on aidosti riittävää. 

Har­joit­tele myös epä­täy­del­li­syy­den sie­tä­mistä teke­mällä tie­toi­sesti asioita, joissa et voi olla täy­del­li­nen. Lopulta sinun on tär­keää kes­kit­tyä pro­ses­siin, ei vain lop­pu­tu­lok­seen, ja pyr­kiä löy­tä­mään iloa itse teke­mi­sestä ja mat­kan var­rella oppimisesta.

Per­fek­tio­nis­mista luo­pu­mi­nen vapaut­taa ener­gi­aasi ja vähen­tää ahdis­tus­tasi. Kun jat­kuva pel­kosi epä­on­nis­tu­mi­sesta hel­lit­tää, tilalle tulee tilaa luo­vuu­delle, kokei­lun­ha­lulle ja aidolle onnis­tu­mi­sen ilolle. Muis­tut­ta­malla itseäsi, että olet riit­tä­vän hyvä, voit saa­vut­taa enem­män ja voida samalla paremmin.